being home after a year feels unreal

Otsikosta voittekin päätellä, että Etelä-Afrikka piti jättää taakse ja kotona ollaan taas vuoden jälkeen! Lento lähti tiistaina ja Suomeen saavuin keskiviikkona. Vieläkään en tajua, että oon kotona ja joka aamu kun herään, mietin missä oon :D mut sit samaan aikaan tuntuu, etten ois ikinä ollut missään ja tää vuosi olis vaan ollut unta!!


Ennen lähtöä mun fiilikset vaihteli niin paljon ja tuntu tosi ristiriitaiselta, koska hyvästien sanominen pelotti mua ihan kauheesti mut samaan aikaan en malttanut oottaa että vihdoin olisin kotona perheen kanssa ja näkisin kavereita! Yritin olla ajattelematta koko asiaa, ja nauttia viimesistä päivistä mut vaikeetahan se oli. 


Maanantai oli mun viimeinen koulupäivä ja se tuntu tosi pelottavalta, kun on käynyt koulua näitten ihmisten kanssa koko vuoden ja oon kuin osa koulun perhettä. Meinashan siinä itku tulla vähän väliä.. Mun kaveri Ali toimi paparatsina ja otti musta kuvia kaikkien kavereitten kanssa :)

art class :)

best class everrr!! 12Hu♥

Maanantai-illalla mentiin illalliselle mun host-vanhempien kanssa. Myöhemmin illalla en pystynyt enää pidätteleen tunteita, kun tajusin että huomenna olis hyvästien aika! Oon saanut vuoden aikana täältä niin hyviä ystäviä joista oon uskomattoman kiitollinen! Mun bestiksen Caseyn tilapäivitys "my AMAZiNG friend leaves tomorrow ='[ ... FinLand please look after her!!«3" facebookissa sai mut itkeen niin paljon :'( Mä asuin Caseyn perheen luona noin kuukauden ja sen perhe on mulle kuin oma perhe! Sen äidin tilapäivitys sai mut itkeen vielä enemmän.. "Going to be a sad day tomorrow, all the more reason to make future plans. Safe trip home Pilvi , when U have all those tears tomorrow remember the difference U have made in our lives and what U have learned from us. When you home sew what U have reaped from Africa and make a difference in your country too! Keep Smiling You Beautiful Child. You will always be welcome Home Here!"


Tiistaiaamuna kun heräsin, en voinut mitenkään uskoo että tänä iltana olisin lentokonteessa matkalla kotiin! Mun piti mennä kuntosalille peruuttaan ja maksaan mun salikortti, ja piti hoitaa se aikasin aamulla. Sieltä sitten kävelin rannalle ja katselin Durbanin rantoja viimestä kertaa :( No tota kävelin sieltä myös kotiin yksin (kesti noin 50min vaikka oli tosi lähellä) ja siinä matkalla 17 autoa tööttäs (tummaihoisia autoissa) mulle sen matkan aikana :D:D flirttiä tais olla, koska oon vaaleeihonen + vaaleet hiukset.. En kyllä ikinä tekis siitä uusiks, paniikkihan siinä iski kun vastaantulevat afrikkalaiset miehet vaan tuijotteli flirttaillen ja katteli perään.. mut ei siitä sen enempää haha.. Kotiin päästyäni yritin pakata lisää ja olin tosi stressaantunut, kun aina jätän kaiken viime hetkeen! Caseyn äiti tuli hakeen mua koululle, jotta saisin vielä sanottua hyvästit kaikille! Sain sellasen visitor-lapun mikä tuntu tosi oudolta kun oon opiskellut siellä koko vuoden - en oo mikään vierailija!! Mentiin eka toimistoon ja aloin vaan itkeen - sanoin hyvästit rehtorille (joka on tunnettu tosi tiukkana) ja porasin vaan siinä, silläkin tais nousta tunteet pintaan.. Kellot soi välkälle ja menin etsimään mun kavereita. Ei mun kauaa tarvinnut ottaa kun ne kaikki ryntäs tunneilta mun ympärille ja halailin kaikkia itkien. Haleja riitti vaikka muille jakaa ja tajusin miten paljon kavereita oon saanut tän vuoden aikana, ihan uskomatonta!! Caseyn sisko Ashley (jonka kanssa oon tullut tosi läheiseks) itki niin paljon että oli ihan punanen ja sydäntä särki, kun piti sanoa hyvästit :'( Välitunti loppu aivan liian nopeeta ja mulla oli vielä tosi paljon kavereita hyvästeltävänä.. Mun yks parhaimmista kavereista Ali, jonka en yleensä näe itkevän rutisti mut melkein rusinaks halatessaan ja itki sanoen : "she can't leave :'(" Mulla oli niin surullinen olo siinä kun tajusin etten tuu takasin tänne enää! Tunnit oli siis jo taas alkanut mut halusin hyvästellä kaikki opettajat joten kiersin kaikki luokat ja hyvästelin.. Olin kahdessa eri luokassa tän vuoden aikana ja löysinkin molemmat luokat tunneillaan, halasin jokaikisen tytön toisensa jälkeen. Monien hyvästien ja itkujen jälkeen lähdettiin koululta.. Mun piti vielä ostaa käsilaukku käsimatkatavaroihin ja oli kauhee kiire, joten ostarilla mentiin Mr. Price-kauppaan ja nappasin halvimman laukun (noin 7e) ja siitä mentiin kotiin. Pakkasin kaiken valmiiks ja sitten lähdettiin lentokentälle..


Lentokentälle mua tuli saattamaan mun viimeisen isäntäperheen host-äiti, viides host-äiti, kolmas isäntäperhe (host-äiti ja isä sekä host-veljet), Casey, sen sisko Amy, mun kaveri Rebekah, Rotary-kummi (counselor) Hilary ja Ali yllätti mut tullessaan isänsä kanssa myös! Joten meitä oli siinä 14 yhdessä! Mentiin kahville eka ja juteltiin niitä näitä - tuli kuitenkin kiire turvatarkistukseen, hyvästien sanominen tuntu epätodelliselta eikä tunteet ollut niin pinnassa kun koululla aikasemmin.. Kävelin turvatarkistuksen läpi ja ne huutaa: 'Bye Pilvi! Minä rakastan sinua!' aww♥ Sain Caseylta ja sen siskoilta kirjeet jotka halusin lukee vasta lentokoneessa. Toisella puolella löysin sitten oikeen portin ja jäin ootteleen. Lento kesti noin tunnin ja Johannesburgissa oli vaihto. Siinä odotellessa päivitin mun statuksen facebookiin: "So... now it's finally time to leave South Africa behind and fly back home after 11 months! I've never had such mixed feelings as saying goodbyes to everybody was the hardest thing ever - but at the same time I can't wait to see my family&friends, go home and sleep in my own bed:p this year has definitely been the best year of my life even though it hasn't been easy.. I've learnt so much and experienced incredible things! I'm so blessed that I got so many amazing friends - I wouldn't ever survived this year without your support! For my host families: thank u so much for having me in ur home and taking care of me like your own children! Love you all so so much! But I know that I will come back one day - "Some say I'm in Africa - but the truth is Africa is in me ♥" 


Lento sieltä Muncheniin kesti noin 10 tuntia ja yritin nukkua koneessa sen verran kun pystyin. Luin vihdoinkin mun host-siskojen kirjeet ja mun bestiksen Caseyn kirje oli 8 sivua (sano miten paljon rakastaa mua ja tulee ikävöimään, miten paljon merkitsen sille jne) ja se oli ihan uskomaton!! Itkin siinä oikein kunnolla taas kun muistelin kaikkee mitä tehtiin yhdessä tänä vuonna! Ihan mielettömän vaikee jättää paras kaveri E-A:aan:( Saksaan saavuttuani huomasin että lipussa oli virhe, kun portti näytti eri numeroa kun taululla, onneks kuitenkin löysin oikeen ja jäin ootteleen. Soitin äitille ootellessa varmistaakseni että ne odottaa mua Helsingissä oikeeseen aikaan ja oli ihanaa kuulla äidin ääni! Lentokoneessa olikin jonkun verran suomalaisia ja suomen kieli kuulosti niin oudolta :D mun suomen kielen puhuminen ei ilmeisesti kuulostanut kovin hyvältä, kun kysyin yhdeltä matkustajalta et sori, pääsenkö ohi tästä eikä hän tunnistanut eka että puhuin suomea, vaan kysy 'sorry what did u say?' englanniks hups.. Kun lähestyttiin Suomea, jännitti aivan hirmuisesti ja koneen laskeutuessa maahan tuntu ihan uskomattomalta. Kaikki näytti niin tutulta ja turvalliselta! Mulla oli niin paljon tavaraa että oli vaikee liikkua lentokoneesta ulos :D oottelin matkalaukkua ja vihdoinkin pääsin kohtaamaan mun perheen! Siellä ne kaikki odotti mua ja ryntäs halaamaan!! such an emotional moment♥ mun velikin jopa itki! Oli ihan uskomatonta nähdä äiti vuoden eron jälkeen, voi että! Siinä sitten itkettiin jonkun aikaa ja käveltiin ulos auringon paisteeseen! Ai että mikä täydellinen kesäpäivä oli! 

Juteltiin kaikkee ja ajettiin ympäri Helsinkiä, mm. Kauppatorilta ostettiin mansikoita (nam) ja istuskeltiin Helsingin tuomiokirkolla. Ajomatka kesti noin 3 tuntia ja kun vihdoinkin päästiin kotiin, ei tuntunut todelliselta! Oli ihanaa päästä omaan huoneeseen!! Asuin siis kuuden isäntäperheen luona tän vuoden aikana, joten aina piti vaihtaa huonetta - oma sänky tuntuu ihanalta haha!! 

♥ home

Täytyhän sitä facebookissa ilmottaa kavereille että oon elossa :D : "*wow being at home after a year feels absolutely unbelievable and weird at the same time haha ♥ that feeling when I saw my family at the airport - my brother (who apparently was missing me 'just a little bit' ;)) was crying as well!! My flight went safely and I didn't lose any luggage (like last time) - Finnish sounds sooo weird to me & I keep forgetting all the words: I feel like a total idiot :D + I have to get used to that we are driving car on the right side again!! anyways all my love to South Africa ♥"

Tää sanonta kuvaa mun tunteita aivan täydellisesti! Kolmas kerta kun oon ollut Etelä-Afrikassa elämäni aikana, ja tiedän että meen sinne vielä uudestaan! Vaihtovuosi oli ihan uskomaton kokemus ja mä kasvoin henkisesti tosi paljon kaikkine vaikeuksineen myös! Kaikki kokemukset teki mut paljon vahvemmaks :) Nyt saatte kysellä ihan kaikkee mahdollista! Tiedän, että mun blogi ei oo ollut mitenkään hyvä tänä vuonna kun en oo postaillut paljon mitään. Toivottavasti kuitenkin saitte edes jonkunlaisen käsityksen mun vuodesta ja jotkut teistä harkitsis Etelä-Afrikkaa vaihtoehtona!! Postailen tässä vielä tän vuoden tapahtumista, jotta saan kaiken kerrottua :)

♥: Pilvi